Joskus tuntuu siltä, että olisi kuin olisi lottovoittaja omissa hautajaisissaan. Eli kaikki käsissä, mutta kuitenkin niin kaukana, ettei pysty tavoittamaan. Elämä on outo!
Kävin Kinnuselta uuden tukan. Hieno ja istuu kuin hansikas. Luonnollisen näköinen ja upea leikkaus, hieman sävytetty ja lähellä oman hiuksen väriä. Upea!
Päälle 50-luvun kellohelmainen mekko, jossa on pienet koristeet mustalla pohjalla, punaista pallokuosia. Tällaisessa pinup tytöt tanssivat rokkia vuonna 1958, kun meikäläinen vasta kusi vaippoihinsa. Upea kokonaisuus, jonka päälle on kiva pakkasen kunniaksi ripustaa minkkiturkki. Baarin tarjoilijakin kysyi, mistä olet löytänyt noin nätin turkin?
Olin paikallisessa viinikellarissa nauttimassa lasillisen portviiniä. Ihanaa portugalilaista vuodelta 1997. paikalla on runsaasti väkeä, sillä Pekka on kertomassa Bourgundin viineistä ja asiakkailla on mahdollisuus osallistua teistingiin. Tyydyn portugalilaiseen, sillä ulkona on kylmä ja ensilumi. Istuin baaritiskin päässä korkealla baarijakkaralla. Muutaman metrin päässä istui pariskunta, joista tunnistan miehen. Hän on koulukaverini. Paras kaverini kouluajalta. Tekniikan tohtori. En ole tavannut sitten vuode n 2007, jolloin meillä oli luokkakokous.
Mielleni tuli useita muistoja, joissa yhdessä lapsena seikkailimme. Teimme kesämökin lähimetsään korkealle puuhun majan. Majan ympärillä oli aitaus ja portti, johon keksimme mekanismin, kun porttia lähestyi, portti aukeni itsekseen. Ilman elektroniikkaa, insinööritiedettä!
Rakensimme uppoamattoman veneen vanhasta puuveneestä. Täytimme sen styroksilla ja asensimme veneen keskelle vanhan pokupyörän, veneen keskellä oli akseli ja ketjupyörä sekä siipirattaat. Pyörän ketjut kytkettiin yhteen akselin ketjupyörään ja näin syntyi veneen voimanlähde. Lisäksi asennettiin veneeseen masto ja purje, jota käytettiin myötätuulessa. Yhdessä ajelimme pitkin Saimaata hienolla uppoamattomalla polkuveneellämme. Siipirattaat pitivät melkoista polsketta ja matka joutui. Välillä vaihdettiin polkijaa. Ohjausperäsin oli vaijerein kytketty polkupyörän ohjaustankoon. Laite oli aikaansa edellä. Ei ihme, että kaverista tuli tohtori. Oli hyvässä käytännön opissa.
Ajattelin asiaa nykyhetkessä. Kaverini istuu muutaman metrin päässä. Hän tuskin tuntee minua tässä lookissa. 20 ensimmäistä elinvuotta olemme olleet kuin paita ja takapuoli. Nyt yhtä kaukana kuin etelä ja pohjoisnapa. Jännä tunne.
Voisinhan mennä heidän pöytään ja esitellä itseni. Kynnys on kuitenkin aika korkea. Mikä olisi vastareaktio, jos menisin häiritsemään pariskunnan iltaa. Parempi seurata riittävällä etäisyydellä. portviini on hintansa väärti. Tällaista on tiitin arki! Jatkuvaa arviointia, puntarointia, mietiskelyä, olisinko hyväksyttävä sellaisena kuin olen?
