Neljä vuodenaikaa on hieno juttu. Minulle vain ei millään sovi nämä siirtymävaiheet, jolloin pimeyden keskellä lenkkeilessä naamaan vihmoo vettä ja kengät kastelee adventtisohjo. Lähestulkoon kornia kävellä kaupungin keskustan läpi joululaulujen tahdissa, vesisateessa ja kuunnellen pikkujouluihin siirtyvien, loppuunrääkättyjen työntekijöiden örvellystä, kun ovat siirtymässä jatkoille firmansa tarjoamalta jouluillalliselta. Hernettä nenässä, sinappia poskessa ja punaviiniä tai glögiä sillä Dressmannilta ostetulla uudella slimline paidalla. Voi tätä joulunodotuksen kultaista aikaa. Muutaman pyhäpäivän vuoksi hirveä sähellys ja juokseminen. Ei voi enenpää kiinnostaa. Ja damaskeja en laita, vaikka olisi kuinka kylmä.
Jo naimisissa ollessa kävimme rakkaan eukon kanssa joka vuosi jouluna ja uutena vuotena etelän lämmössä. Samalla pakoilimme kaupallista hössötystä. Lähes 10 vuoden ajan kävimme arabimaissa. Niissä ei juhlittu jouluja. Arabiemiraatit, Bahrain ja Marokko sekä myöhemmin myös Thaimaa ja Malesia tulivat tutuiksi. Arabimaissa en havainnut tyttöilyä, mutta Thaimaassa ja Malesiassa ladyboyt olivat läsnä lähes kaikkialla. He tekivät ihan normaalisti päivän töitä esim. kampaamoissa, ravintoloissa tai hierojina. Ja nyt tarkoitan ihan tavallista lihashierontaa.
Avioeromme jälkeen olen viettänyt kaikki talvet Thaimaassa Jomtienilla ja Pattayalla. Tuntuu siltä, että enää ei oikein osaa olla Suomessa, kun kalenteri kääntyy joulukuulle ja pakkaslukemat uhkaavat sääkartoilla. Pois on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Näin yksineläjänä on todettava, että joulu ja vuodenvaihe ovat Suomessa hyvin ahdistavaa aikaa. Joulu on perhejuhla ja kaikki toitottavat sitä, miten pyhinä saa rauhoittua ja tavata ihania sukulaisia. Perheet voivat asettua laatikoiden, kinkkujen ja kraavilohien ääreen. Kaikki kiire on ohi ja elämä auvoista.
No miten on yksinäisen tyttöilijän laita näinä auvoisina aikoina? Pyhinä ei ole edes baarit avoinna ja telkkarista tulee pelkkää jouluohjelmaa, mitä nyt välissä mäkihyppyä tai uusintoina taitoluistelua. Ei iske! Viinaakaan ei jaksa joka päivä juoda.
Kerrompa viime joulun tapahtumista. Kävimme Thean kanssa aamulenkillä Jomtienin rantakatua pitkin ja siirryimme German bakeryn kohdalla kohti sisämaata vievälle kadulle. Säätila oli aurinkoinen ja jo puoli yhdeksältä aamulla oli 29 astetta lämmintä. Rantakadun jotos oli noin 4 km ja katu kulkee aivan meren rantaa pitkin. Kadun ja rannan välissä paikalliset asukkaat ja kaupustelijat virittelivät aurinkotuoleja ja varjoja sekä myyntikojujaan turistien pään menoksi. Thealla oli pelkät shortsit, mutta minä olin joulun kunniaksi laittanut punamustat bikinit. Yläosa oli toppi ja alaosan muodostivat pöksyjen ja kellohelmaisen minihameen yhdistelmä. Siis oikein viehkeät vaeltajat!
Sisämaan puolella matkamme jatkui vakioreittejä ja matka taittui iloisesti maailmaa parantaen. Puhetta meillä riittää aina koko lenkin ajalle. Matkan loppupäässä on tekojärveä muistuttava vesialue, jonka läpi kiemurtelee betonista valettu paikallistie. Järven Jomtienin puoleisessa päässä on mielenkiintoinen businessviritys. Olemme ristineet paikan paikalliseksi Ideaparkiksi. ”Myymälä” on kyhätty järven rantaan aivan tien viereen. Se on tehty bamburuokoista, peltipalasista ja laudanpätkistä. Parhaiten sitä kuvaisi ehkä meikäläinen laavu. Myymälässä on ripustettu katosta roikkumaan mekkoja, hameita, puseroita ja housuja. Lattialla on pinoattuna mopon renkaita, sohvia, tuoleja ja pöytiä. Kaupasta näyttäisi löytyvän lähes kaikki tarpeellinen ja myytäväksi kelpaava. Myymälän ulkopuolella on majoitustilat. Pari riippukeinua, sohva ja nojatuoleja sekä pinoittain patjoja. Joka kerta, kun olemme ohi kulkeneet patjoilla on ollut jokunen tyyppi makaamassa.
Myymälää vastapäätä kadun toisella puolen on paikallinen huoltamo. Vanhan senkin päällä on lasipulloissa myynnissä bensiiniä. 35 bathia pullo. Huoltoaseman myyjällä on puiden runkojen väliin viritelty riippumatto ja nahkainen nojatuoli. Business se on kun kannattaa! Jokaisena aamuna herra on iloisesti toivotellut hello tai kut mooning, eikä stressin häivää!
Muutaman paikallisen yrittäjän kanssa olen keskustellut Thaimaan yrityskulttuurista. Heillä yrittämisen kynnys on madallettu mahdollisimman matalaksi. Yrittäjä voi tehdä liikevaihtoa miljoona bathia ilman, että tarvitsee maksaa erillisiä maksuja tai veroja valtiolle. Yrittämistä suositaan kaikilla tavoin. Kansa on todella ahkeraa. Tosin kaikki mikä on sallittu, ei ole Thaimaassa kielletty. Suomessahan kaikki on kielletty mikä ei ole sallittu! En ihannoi heidän kulttuuriaan totaalisesti, mutta ainahan jotain voisi oppia ja soveltaa myös tänne pohjolan perukoille.
Lenkkimme päättyy usein paikalliselle torille, jossa voi käydä ostamassa meheviä mangoja, ananaksia tai pieniä banaaneja ja mandariineja. Sitten uimaan asunnon uima-altaalle ja syömään kevyt lounas paikalliseen thairavintolaan. Rauhallista joulua!
